Guten Tag! Olen Casper, Republicin viestintäkonsultti vuodesta 2019 ja puoliammattilaisurheilija espoolaisessa Oilersissa liigatasolla vuodesta 2008 alkaen. Tässä kirjoituksessa perkaan hieman ajatuksiani päättyneestä salibandykaudesta ja siitä, millainen kokonaisuus kokopäivätyön ja ammattimaisen sporttaamisen yhdistelmä on.
Ai mikä puoliammattilaisurheilija? Termillä on varmasti monenlaisia kuvauksia ja määritelmiä, mutta minä koen asian seuraavasti: saan ammattimaisella tavalla
suoritettavasta urheilusta korvausta, mutta en sellaista, jolla elättäisin itseni. Edellä mainitun ja myös oman tulevaisuuteni takia olen vuosien varrella urheilun ohessa kouluttanut itseäni journalismin opinnoilla ja päässyt nyt Republicissa tekemään laajasti erilaisia viestinnän tehtäviä Samsungille, Electronic Artsille, Helsinki Cupille, Kamuxille ja monelle muulle mielenkiintoiselle asiakkaallemme.
Lajini, salibandy, on muuttunut viime vuosina yhä enemmän nuorempien pelaajien lajiksi. Sen vaatimustaso kasvaa vuosi vuodelta ja harjoittelumäärä on varmaan
vähintäänkin tuplaantunut 2010-luvun alkupuolelta. Salibandylla harva kuitenkaan vieläkään elättää itseänsä, sillä siitä saatava korvaus huokuu ”rakkaudesta lajiin” -asennetta. Ei kukaan tätä pelkästään rahan takia pelaakaan. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen ja ylpeä, että olen saanut edustaa perinteistä espoolaisseuraa 13 vuoden ajan pääsarjatasolla. Se on antanut minulle todella paljon, vaikka välillä se hieman ottaakin.
Mitkä fiilikset kaudesta nyt päällimmäisenä?
Viimeisestä ottelusta, tappioon päättyneestä finaalisarjasta, on nyt kulunut noin kuukausi. Uusi kausi on jo muun joukkueen osalta pärähtänyt käyntiin, mutta minä olen vielä mahdollisen jatkosopimuksen neuvotteluvaiheessa ja nautin siitä, että pääsen keskittymään täysillä työjuttuihin (tekemistä ns. riittää) ja lataamaan sportin osalta vielä akkujani. Etuoikeutettu olo, että tällaisena poikkeusvuotena on saanut urheilla ja kokea laajan kirjon joukkueurheilun tuomia fiiliksiä pitkin talvea ja kevättä. Meillä joukkueena kausi oli ihan hyvä, vaikka se viimeinen kruunu jäi vielä nappaamatta. Finaaleissa jouduimme tyytymään hopeatarjottimelta napattuihin mitaleihin, sillä tamperelainen dynastia nimeltä SC Classic pyyhki meillä lattiaa napaten ansaitun Suomen mestaruuden suoraan neljässä ottelussa.
Miten poikkeuksellinen kausi vaikutti työn ja pelaamiseen yhdistämiseen?
Päivätyön ja puoliammattilaisurheilun, eli kaksoisuramallin, hallinta on kahden ison kokonaisuuden aikataulutusta ja asioiden järjestelyä sekä tasapainottelua molempiin suuntiin. Opiskeluvaiheessa aikaa jäi vielä koulutöiden ja treenien välissä rentoutumiselle, mutta täysipäiväinen työ on verottanut päivässä käytettävien tuntien määrää. Toisinaan harjoitukset alkavat sellaisena ajankohtana, kun minun pitäisi olla töissä vielä tavoitettavissa. Toisinaan töissä on niin kiire, että illalla harjoitusten jälkeen pitää hoitaa vielä akuutteja asioita. Lisäksi työnantajalta ansaitut kesä- ja talvilomasuunnitelmat tulee sovittaa salibandyn asettamilla ehdoilla. Sählyn ja päivätyön ohella kalenteriin tulisi mahduttaa elämän muutkin kokonaisuudet, kuten perhe, ystävät ja vapaa-aika.
Republicin toimisto sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa, kun taas itse pidän majaa Espoossa, vehreässä ja kulttuurillisesti merkittävässä Tapiolassa. Ilman etätyömahdollisuutta olisin tuskin kyennyt aikataulullisesti enää pelaamaan työn ohella. Joukkueen tapahtumia on keskimäärin 5-6 kertaa viikossa, jotka kaikki sijoittuvat iltaan. Etätyön tuomat mahdollisuudet ovat säästäneet omaa aikaani päivittäin noin 1-1,5 tuntia. Se on ollut minulle arvokasta valuuttaa ja olen sen ansioista päässyt toteuttamaan kaksoisuramallia vielä 30-ikävuoden rajapyykin lähestyessä.
Mitä samaa näet urheilussa ja työelämässä?
Sekä työ että urheilu ovat asioita, joista nautin täysin voimin. Mielestäni nämä kaksi kokonaisuutta ovat hyvin samankaltaisia toimintaympäristöjä: Laaja kirjo erilaisia ihmisiä, joiden kanssa pääsee toimimaan päivittäin yhdessä ja oppimaan uusia asioita. Molemmista löytyy minulle selkeä oma rooli ja tavoitteita, jotka ohjaavat tekemistä ja pitävät motivaation yllä vaikeimpinakin hetkinä. Kovasta työstä palkitaan, kuten Republicin alkuvuodesta voittamat vuoden viestintätoimisto- ja vuoden mainostoimisto-tittelit sekä tänä keväänä saavutettu SM-hopea Oilersin kanssa osoittavat. Kaikkein eniten arvostan kuitenkin sitä, että olen saanut niin joukkueestani kuin toimistoni väestä ystäviä, joiden kanssa voin kokea yhteisöjen tuomia moninaisia haasteita ja mahtavia hetkiä sekä onnistumisia yhdessä.
Casper Pfitzner
Republicin ja Oilersin oikealta ampuva kynäilijä
–––––
REPUBLIC – Focusing on perspectives, not projects
